Colin Rushton: Auschwitzin sabotööri

Colin Rushtonin Auschwitzin sabotööri ei päästä helpolla. Luvassa on kyynelkanavien kirvelyä ja hengityksen salpautumista kerran jos toisenkin kirjan lukemisen aikana. Mutta mitä muutakaan sitä voisi odottaa, kun kyseessä on nuoren brittisotilaan Arthur Doddin (1919-2011) uskomaton selviytymistarina Auschwitzin kauhuista.

Arthur koki jo nuorella iällä raskaita tappioita, kun vuonna 1940 äiti kuoli influenssaan ja oma jalka murskaantui onnettomuudessa. Arthur halusi jalan vammasta huolimatta vapaaehtoiseksi sotaan ja onnistuikin siinä kuorma-autokortin ansiosta. Sotakomennukset veivät miestä niin Ranskaan, Kapkaupunkiin kuin Egyptiinkin, jossa hän joutui saksalaisten väijytykseen, mutta pääsi pakenemaan.

"Päivisin he joutuivat suojautumaan auringolta ja saksalaisilta sotilailta. Laukku, jonka Arthur oli ottanut mukaansa paetessaan, ei ollutkaan hänen omansa vaan kuului kuorma-auton kyytiin hypänneelle alikersantille. Laukusta Arthur löysi Raamatun, josta tuli hänelle suuri lohtu tulevissa koettelemuksissa."

Arthur jäi lopulta kuitenkin kiinni ja joutui saksalaisten sotavangiksi. Tästä alkoi taival kohti Auschwitzia. Muutaman mutkan kautta sotavangit päätyivät Italiaan Farasabrinaan lähelle Roomaa, jossa oli suuri sotavankileiri. Neljätuhatta sotavankia leiriytyi suuriin telttoihin, joissa jokaisessa oli sata miestä. Alkuvuodesta 1943 Italian vankileiri hajotettiin ja Arthur lähetettiin pysyville vankileireille. Auschwitz ei ollut enää kaukana.

Maaliskuussa 1943 aloitti ensimmäinen tuhoamisleiri (kaasukammio) toimintansa Auschwitzissa. Samassa kuussa myös Arthur saapui Auschwitziin.

"Junat valuivat asemalle, ja polttouunien piiput tupruttivat kuolemalta haisevaa savuaan taivaalle. Tätä kamalaa näytelmää seuraavien brittien ei tarvinnut enää välittää elämästä ja kuolemasta tai siitä, päätyisivätkö he taivaaseen vai helvettiin sitten, kun heidän aikansa koittaisi. Heidän aikansa oli jo koittanut ja he olivat päätyneet helvettiin."

Arthur oli vakuuttunut, ettei hän tulisi enää koskaan näkemään kotiaan, niinpä hän keskittyi etsimään tapoja sabotoida saksalaisten toimintaa. Moni jännitysromaani kalpenee tämän teoksen edessä. Kirja on hyvin kirjoitettu, ja jos vain kestää kaikki vankileirin tapahtumien järkyttävät kuvaukset, tämän kirjan lukee sujuvasti läpi. Itse jouduin haukkomaan happea välillä ja sulattelemaan lukemaani. 

Jos toisesta maailmansodasta selvisi hengissä, mikä oli sen hinta? Kirjasta käy ilmi, miten vangit kärsivät eriasteisista mielenterveyden häiriöistä, osa jo vankina ollessaan. Toisilla traumat pyrkivät esille kotiutumisen jälkeen. Hyvin moni kärsi painajaisista, migreenistä, unettomuudesta, traumaperäisestä stressistä, sulkeutuneisuudesta, masennuksesta, itsemurha-ajatuksista ja moni päätyikin riistämään hengen itseltään. Kirjassa on raakoja kuvauksia, mutta on hyvä, että asiat on tuotu julki. Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut. 

"Hänen painajaisensa ei ollut niinkään hänen oma kärsimyksensä vaan kaikki se julmuus, jota hän oli todistamassa. Hänen pahimmat muistonsa keskittyivät siihen, mitä hän joutui näkemään, eivät siihen, mitä hänelle tehtiin."

Arthur Doddin tarina on uskomaton, ei pelkästään sodan koettelemuksista selviytyminen vaan myös se, miten hän selvisi sen tuomista traumoista ja pääsi elämään vielä normaalia perhe-elämää. Tähän liittyy hämmästyttävä kohtaaminen joutsenpariskunnan kanssa. Se sinun pitää lukea itse!

Kirjan ensimmäinen painos on julkaistu nimellä Spectator in Hell (Helvetin silminnäkijä) vuonna 1998. Tuolloin kirja herätti paljon huomiota ja muutkin sotavangit ja heidän perheenjäsenensä halusivat vahvistaa omilla tarinoillaan Arthurin kertomat asiat todeksi. Tästä nyt suomennetusta teoksesta löytyy näitä Doddille lähetettyjä kirjeitä, joka oli minun mielestäni yksi koskettavimmista kohdista tässä kirjassa.

Annan tälle teokselle ⭐⭐⭐⭐⭐

(Into Kustannus 2021, englanninkielinen alkuteos 2019, suomentanut Laura Kalmukoski, 251 sivua)

Kuva © kirjahyllyntakaa


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juho Kuusi: Piukkaan paikkaan lupa lyyä

Ge Fei: Näkymättömyysviitta